sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

In Memoriam

He syntyivät. He olivat suloisia pieniä lapsia. He leikkivät. He nauroivat. Heillä oli onnellisia hetkiä.
He elivät. Heitä rakastettiin. Heistä huolehdittiin.

Heitä rakastetaan yhä. Rakkaus ei kuole. Rakkaus on suurin. Rakkaus on ikuista.

Vili 1996-2014
Roosa 1996-2013
Antto 1994-2013
Veera 1993-2011
Jesse 1993-2012
Miikka 1993-2011
Jere 1993-2013
Eetu 1993-2013
Martin 1993-2012
Joona 1993-2012
Sinna 1992-2012
Max 1992-2012
Jesse 1991-2014
Joni 1991-2010
Laura 1990-2013
Oona 1990-2013
Siru 1990-2012
Toni 1989-2016
Inka 1989-2010
Olli 1988-2012
Toni 1987-2006
Jussi 1986-2011
Mikko 1985-2011
Valtteri 1985-2012
Jossu 1983-2012
Jonna 1983-2011
Pekka 1983-2011
Ville 1983-2014
Miika 1982-2013
Heidi 1982-2000
Anna 1981-2012
Suvi-Tuuli 1981-2008
Toni 1981-2013
Sami 1979-2011
Riikka 1978-2012
Antti 1976-2006
Pasi 1973-2004 
Annika 1972-2011
Tiina 1965-2011
Maaret 1966-1987
Vesa 1960-2002
Jukka 1960-2012
Äiti 1950-2009
Pasi 1958-2012
Esko 1935-1997
Inari 1936-2004

Suruni lapsen kuoleman johdosta on ollut suuri. Mutta en minä ole ainoa, joka suree lapsensa, siskonsa, veljensä, vanhempansa tai ystävänsä kuolemaa. Olen tavannut (joko livenä tai netissä) ihania ihmisiä, joiden kanssa on jaettu läheisen menetys.

Olen nähnyt heidän läheistensä kuvia, katsellut niitä ja itkenyt. Olen kuullut tarinoita heidän elämästään. Jokainen meistä haluaa sanoa, kirjoittaa, kuulla läheisensä nimen. He olivat ja elivät, jättivät jälkensä meihin. Kukaan ei voi viedä pois muistojamme tai rakkauttamme. Ne ovat meidän omia kallisarvoisia aarteitamme.

Se miten he kuolivat ei millään lailla vähennä heidän elämänsä arvoa. He olivat jokainen hienoja ainutlaatuisia ihmisiä, jotka jättivät jälkeensä korvaamattoman tyhjiön. Minä haluan toistaa kuolleen lapseni nimeä niin kauan kuin elän. Haluan muistaa kaiken. Haluan muistaa hänet.

Huopui sydämeni kyynelissä 
ja vettyi syksyn sateissa
 kevään auringossa virttyi, 
ja etelätuulessa kuivui. 
Sydän nukkavieru 
sykki pehmeitä sanoja, 
piirsi siipirikolle siivet 
ja rammalle ehjät jalat 
haastoi elämän esileikkiin 
ennen kuolemaa, 
huopasydämelläni asui iso ikävä, 
sillä oli sinun hymyisi 
ja minun muistoni. 
Huopasydämeni kasvoi 
rakkaudesta, 
se ulottui maailman yli taivaseen 
koskettamaan kadonutta kohtaa 
minusta.

Maarit Virtanen



Lisään mielelläni tuohon listaan lukijan läheisen. Voit halutessasi kirjoittaa kommenttiin anonyyminä läheisesi etunimen ja syntymä- ja kuolinvuoden, lisään hänet tuonne muiden joukkoon.