maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kunnioitan elämää enemmän kuin koskaan aiemmin

15.4.2015 keskipäivä

Minä: Tiedätkö, en usko että tulen enää koskaan olemaan masentunut.
Terapeutti: Olen samaa mieltä!

(Hymyä)

***

Minä: Olen tässä miettinyt, että milloin pitää lopettaa terapia. Kai ihmisellä on jokin raja, jolloin ei voi enää voida paremmin.
Terapeutti: En usko, että on olemassa mitään onnellisuuden ylärajaa. 
Minä: Tosin en osaa lainkaan kuvitella elämää ilman sinua. 

(Itkua)

Terapeutti: Ehkä et ihan vielä ole valmis lopettamaan terapiaa.

***
Minä: Sitä ihmettelen, että miten tunnen näin valtavan syvästi eläinten kärsimykset. Kun katson eläimen silmiä kaltereiden takana, niin voin tuntea sen kärsimyksen itsessäni.

(Itkua)

Terapeutti: Joskus ihminen siirtää oman kärsimyksensä toiseen kohteeseen.







On syy sitten oman kärsimyksensä näkeminen muualla tai rakkauden syvä kokeminen, niin tiedän vaan, että haluaisin pelastaa kaikki maailman siat, lehmät, kanat, vuohet, hevoset, norsut, turkiseläimet, koe-eläimet, sirkuseläimet, villieläimet, delffiinit, miekkavalaat, kilpaeläimet, käärmeet, linnut poikasineen ja sukulaisineen.

Olen lopettanut eläinperäisten ruokien syömisen tai juomisen.





torstai 2. huhtikuuta 2015

Unelmista totta?

Muistan kirjoittaneeni joskus tänne ettei minulla ole enää yhtäkään unelmaa.

Tänään minulla on unelmia.


Unelmoin siitä, että joku päivä tämä meidän kimppamökki olisi meidän ikioma mökki.
Unelmoin siitä, että saisin viettää täällä pitkiä aikoja. Yksin ja yhdessä. 


Unelmoin siitä, että saisin loppuelämäni katsella auringonlaskuja ja tähtitaivasta mökin terassilla.
Unelmoin siitä, että saisin nähdä yhä uudelleen vuodenaikojen ja säiden vaihtelun.


Unelmoin siitä, että joku päivä ihmiskunta herää ymmärtämään eläimien arvon ja lopettaa tehotuotannon, delfinaariot, eläintarhat ja turkistarhauksen. 


Unelmoin, että vielä saisin nähdä lapseni unessa. 


Olen nyt mökillä neljättä päivää yksin. Tarkoitus oli pitää hiljaisuuden retriittiä, mutta äidilläni ja tyttärelläni oli asiaa, joten heidän kanssaan olen puhunut. Huomenna tulee puoliso tänne. Teiniä ei enää pakoteta mukaan joka viikonloppu tänne ja kaikki osapuolet vaikuttavat tyytyväisiltä ratkaisuun.

Elämä on vienyt minut niin vauhdilla mennessään, että havahduin lopulta valtavaan tarpeeseen olla yksin. En oikein tiennyt miksi niin oli, mutta noudatin sisäistä ääntäni ja tulin yksin mökille. Täällä ollessa olen havainnoinut itseäni ja ymmärtänyt miksi minun piti tulla tänne.

Minulla oli kertynyt valtavasti surematonta surua ja kohtaamatonta kaipausta ja ikävää sisälleni. Olen käynyt täällä useita keskusteluja lapseni kanssa, sekä mielessäni että ääneen. Olen muistellut ja itkenyt. Olen tuijottanut tuijottamistani hänen kuviaan. Hän on täällä mökillä niin lähellä minua. Hän oli tässä vieressäni eilen ennen nukahtamistani, minä tunsin hänet yhtä selvästi kuin kolme vuotta sitten, kun oikeasti nukuimme viimeisen yömme vierekkäin.

Minun piti tulla tänne myös pysähtyäkseni. Kovassa vauhdissa ei kuule, mitä sielu kertoo.
Hämmästyin huomatessani, miten vaikeaa minun oli vain olla. Ymmärsin miten hyvä oli huomata se. Lopulta alkoi sekä vauhti että möly päässäni hiljentyä ja minä kuulin, mitä sielullani oli sanottavaa.