tiistai 7. maaliskuuta 2017

Viimeinen kerta

13.10.2016

"Mitä ihmiset tekevät viimeisellä terapiakerralla?"

"Se vaihtelee. Joku haluaa ihan tavallisen terapiakerran, toinen haluaa mennä kävelylle, kolmas syömään. Mikä vaan käy."

"Ok, mietin asiaa."

27.11.2016

"Tulisitko joulun jälkeen (tammikuussa) joku ilta meille vikaan tapaamiseen? Teen sulle jotain ihanaa vegaanista ruokaa (se on yksi mun tapa osoittaa kiintymystä). Näkisit mun uuden kodin ja elämän alun."

25.1.2017

Huomenta,

Olen miettinyt ja pohtinut, käännellyt päässäni tätä meidän viimeistä tapaamista ja tiedätkö mitä?

Tänään ajattelen niin, että meillä on jo ollut viimeinen tapaaminen. Se kun olin kellarissasi viimeisen kerran, meillä oli rento ja mukava kohtaaminen ja minä haluan jättää sen viimeiseksi (toistaiseksi) muistokseni tuosta huoneesta ja sinusta. Kaikki oli jo sanottu.

Olen viihtynyt käsittämättömän hyvin uudessa kodissa. Saimme sen valmiiksi todella nopeasti ja minun silmissäni se on kaunis, kaunein koti mitä minulla on koskaan ollut. Olemme asuneet siellä kahdestaan puolison kanssa, Poika muuttaa sinne nyt ensi viikonloppuna.

Mietin myös sitä, että muuttamalla pois vanhasta kodista jätin myös konkreettisesti yhden jakson elämästäni taakseni. Ja sinä olet ehkä ainoa ihminen tässä maailmassa, jolle voin sanoa että jätin myös sinut taakseni. Voitko ymmärtää sen? Tämä uusi koti on terapiavapaa koti, ja tämä uusi koti on myös terapeutti-vapaa koti.

Vaikka kirjoitan noin kuin yllä, niin kyllä sinä tiedät, että olet kovertanut yhden nurkan sydämestäni omaksi pesäksesi ja tulet olemaan siellä aina, näin uskon ja toivon. Olet yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja minä en olisi tämän päivän minä ilman sinua. Olisin kyllä minä, mutta erilainen minä. Varmaan en ole ensimmäinen joka näin sinulle sanoo, mutta terapiassa kävi niin, että näit minut myös sydämelläsi, vähän nin kuin Pikku prinssissä. Koimme monia ihmeellisiä hetkiä, mutta tänään minulla on päälimmäisenä mielessä se, kun seisoimme vastakkain ja olit minulle peilinä kun liikuin. Peilistä katsoi minua silmät, joissa näin vain pohjatonta rakkautta ja hyväksyntää. Tätähän sinä opetit minulle kolme vuotta ja mielestäni onnistuit. No, en ehkä yhtä ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää tunne itseäni kohtaan, mutta oletpahan näyttänyt määränpään jonka suuntaan mennä :).

Lopuksi haluan antaa sinulle laulun.

Phildel, Beside you (The disappearance of the girl)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Lähes taivaassa

Me muutimme kaksi päivää ennen jouluaattoa.

Muutimme mäen päälle, viidenteen kerroksen, kerrostalon ylimpään kerrokseen.
Ikkunasta näkyy alhaalla kasvavien mäntyjen latvat ja taivas. Paljon taivasta. Punaisia, oransseja, pinkkejä ja vaaleanpunaisia auringonlaskuja.



Asuimme vanhassa kaupunginosassa 17 vuotta. Noina vuosina tapahtui paljon hyvää ja paljon kipeita asioita. Olin täysin valmis muuttamaan sieltä pois, jättämään yhden jakson elämässäni taakse.

Bussimatka työpaikalleni kestää viisi minuuttia. 
Kävelymatka uimahallille kestää viisi minuuttia.
Ulkoilumaasto polkuineen alkaa talomme kulmalta.
Kävely leffaan kestää 20 minuuttia (kokeilimme eilen).

Olen katsellut paljon taivaalle viime aikoina. Olen tuntenut rauhaa, sekä mielenrauhaa että sielunrauhaa. Olen nyt kotona.



Parisuhdepäivitys

23 kirjoitusta, joihin on tägätty parisuhde. 

Luin ne kaikki viime viikonloppuna. Ääneen. Puolisolleni.


Tuntui oudolta lukea niitä ja miettiä sitä henkilöä, joka ne on kirjoittanut. Minä se en ollut, en ainakaan tämän päivän minä. Se oli toinen ( tai kolmas, neljäs, viides) minä, joka pohti avioliittoa ja avioeroa. 

Tämän päivän minä on onnellisesti naimisissa, kunnes kuolema meidät erottaa. Näin uskon tänään. Ajattelen meidän menneen sellaisen tunnelin läpi, että vastaavaa ei voi enää tulla. Toki voi tulla uusia tunneleita, mutta voimme seistä vastakkain, katsoa toisiamme silmiin ja sanoa: tämän me jo osaamme, tiedämme mitä tehdä.

Jos minä olen muuttunut, niin on kyllä puolisonikin. Mistä tuo vapautuneempi, vähemmän ahdistunut reippaasti silmiin katsova mies tuli? Missä hän oli piileskellyt nämä vuodet? Mikä sai hänet muuttumaan?

Toista ihmistä ei voi muuttaa, uskon siihen edelleen. Kävikö tässä klassisesti niin, että minä muutin itseäni ja kaikki ympärilläni muuttui?

Tuntuu rauhallisella tavalla hyvältä, että vanhenemme, viisastumme ja rypistymme yhdessä.