keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kehoni kertoo kummia

Istun tässä keittiön pöydän ääressä, teen töitä sekä katselen ja kuuntelen luontoa. Ukkonen jyrisi juuri nyt. Tänään on monta kertaa satanut lunta ja räntää, siinä välissä aina sitten paistanut aurinko.

Tämä sää sopii oikein hyvin yhteen tämän hetkisen tunne-elämäni kanssa.

Minulla on ollut kipuja, kipuja ja tulehduksia kyllästymiseen asti. Monessa eri paikassa yhtä aikaa. Kun yksi vaiva selätetään tulee kaksi uutta. Olin eilen lääkärissä ja verikokeiden lisäksi otettiin röntgen-kuvia neljästä eri paikasta. Mietin mielessäni, että eikö olisi voitu ottaa saman tieten jokin kokovartalokuvaus.

Yritän näköjään edelleen järjellä ratkaista asioita. Mietin, että ovatko vaivani vain eletyn elämän tulos, tehtyjen valintojen summa. Vai onko kehoni trauman herkistämä ja reagoi tulevaan kesään ja psyykkisen kivun pelkoon oireilemalla; olemalla fyysisesti kipeä? Oireileeko keho sen, mitä minä painan pois mielestäni?

Välillä tunnen suurta myötätuntoa kehoani kohtaan, miten paljon sen on pitänytkään kestää ja miten urheasti se on parhaansa tehnyt. Välillä ajaudun tuntemaan suurta inhoa ja jopa raivoa kehoani kohtaan, kaikkien sen puutteiden tai heikkouksien takia.

"Kyllä vaikutat hieman alakuloiselta" sanoi luottolääkärini eilen.
Niin, niinhän minä taidan vaikuttaa vähän alakuloiselta.